MATTI

Lapsuus Vanha-Nenyen tilalla Rengossa

Synnyin vuonna 1982  vanhempieni, Marjatan ja Eeron, ainoaksi lapseksi. Tilalla työskentelivät isäni ja äitini lisäksi isäni sisar Sirkka-Liisa. Myös setäni Aimo sekä enoni Risto kävivät useasti auttelemassa. Kotona olivat ovet aina auki ja kyläilijöitä oli usein.

Pihapiirissä olevassa rakennuksessa olivat vuokralaisina Rengon Rengit ry. niminen metsästysseura, renkolaisittain kutsuimme heitä Helsingin herroiksi. Seuran jäsenet olivat Suomen liike-elämän kärkinimiä tuoden tuulahduksen “suuresta maailmasta” ulkomaalaisine vieraineen. Muistoihini on jäänyt ainakin se, kun saksalainen yritysjohtaja oli pudonnut yläpunkasta permannolle.

Ikäistäni seuraa sain kerhoista ja pyhäkoulusta, jotka olivat tärkeitä juttuja ja antoivat oikeaa arvopohjaa. Muistan hyvin yleisurheilu- ja hiihtokilpailut kylillä mieluisina tapahtumina. Turhaa on liikaa hehkuttaa urheilusaavutuksilla, mutta olin erikoistunut etenkin pikamatkoihin ja kuulantyöntöön.

Hämäläinen kaunis ja monimuotoinen luonto tuli jo pienenä tutuksi. Lähimetsät luonnon antimineen, pellot ja kalastelu isän kanssa Nenyelammella ovat syvällä sielussani.

Meidän tilan lypsykarjaa hoidettiin huolella.  Karja, pellot ja metsä toivat perheelleni toimeentulon. Lapsesta pitäen olin mukana navetassa, heinä-ja juurikaspellolla sekä isän kanssa traktorissa.

Lunnikivet antoivat perusopit

Kävin ala-asteen pienessä Nummen koulussa. Opettajina toimivat monipuoliset Lunnikivet. Heidän opeista olen syvästi kiitollinen ja arvostus pysyy sydämen sopukoissa ikuisesti. Sain alakoulusta ikäistä seuraa.  Minut palkittiin alakoulun päättyessä parhaan todistuksen stipendillä. Se merkitsi paljon ja antoi potkua koulunkäyntiin.

Kouluelämäni muuttui kertaheitolla, kun yläasteelle oli mentävä Hämeenlinnaan. Poltinahon yläasteella oppilaita oli monta sataa enemmän kun Nummen koulussa ja totuttelu uuteen opinahjoon otti aikaa.

Yläasteen loppuaikoja varjosti minulle läheisen isäni sairastuminen silloin varsin tuntemattomaan ALS-sairauteen. Elämä synkkeni selvästi, kun äidistäni tuli isäni omaishoitaja. Isäni kuoli syksyllä 1998. Samana syksynä aloitin opintoni ammattikoulun rakennuslinjalla.

Vastuu tilasta 16-vuotiaana

Koin isoksi vastuuksi, että tilan vetovastuu jäi minulle 16-vuotiaana. En hetkeäkään epäröinyt siihen tarttumista tuossa tilanteessa, mutta jälkikäteen tuntuu hurjalta.  Ammattikoulusta valmistuin kuitenkin säällisesti. 

Menin armeijaan panssariprikaatiin. Minulle isänmaallisuus on aina ollut oikeasti tärkeä asia, sillä olen tutkinut innokkaasti sotahistoriaa. Armeijan jälkeen oli edessä maatalouskoulu Mäntsälässä. Kuolinpesän ja tilan lopullinen ositus tehtiin vuonna 2002.

Viljelin täyspäiväisesti vuosikymmenen loppuvuosiin asti, jonka jälkeen olen työskennellyt osa-aikaisesti maataloustuotannossa.

Myyntiedustustehtävät aloitin vuonna 2009. Olen jatkunut hyvine-ja huonoine-aikoineen niissä tehtävissä tähän päivään asti. Oman työhistoriani kautta ymmärrän hyvin yrittäjyyden erilaiset haasteet muuttuvina aikoina.                                              

Tenhiälä herätti kiinnostuksen

Kiinnostuin politiikasta jo pikkupoikana. Meijerin ja tienhoitokuntien kokoukset tulivat tutuiksi. Ison sysäyksen antoi Keskustan kansanedustaja Hannu Tenhiälä, joka otti esimerkillisesti huomioon pienen pojan kaupan edustalla. Kysyin häneltä vinkkiä sukulaiselleni, kun Viiala siirtyi pois Hämeen vaalipiiristä. Tenhiälän lisäksi suuri esikuvani on ollut Paavo Väyrynen, jonka ahkeruutta, intohimoisuutta ja vaikuttamisen nälkää olen arvostanut ja kunnioittanut koko ikäni.

Minulla on takana kolmet kuntavaalit, joista toimin kaksi ensimmäistä kautta valtuutettuna Rengossa vuosina 2000-2008 Keskustan riveistä. Tämän jälkeen olin kaksi kautta ”eläkkeellä” senaattorin tehtävistä, mutta tein paluun kuntapolitiikkaan vuoden 2017 kuntavaaleissa ja nousin Hämeenlinnan valtuustoon Perussuomalaisten listoilta.

Kaksi ihanaa tytärtä

Vanhin tyttäreni Saga Ebba Inkeri syntyi vuonna 2005. Kymmenen vuotta myöhemmin syntyi toinen tyttäreni, Iiris Bea Loviisa. Tyttäret ovat elämääni eniten ilahduttava asia ja minulle todella rakkaita. Ebban ja Bean lisäksi perheeseeni kuuluu rakas äitini sekä puolisoni Anni.

Tyttäret asuvat luonani vuoroviikoin ja ero lapsista tuntuu hetkittäin raastavalta. Toivon kuitenkin onnistuvani isänä parhaan kykyni mukaan. Lapsiperhearki, siihen liittyvät onnen hetket ja haasteet, on kasvattakokemus. Ruuhkavuodet luo myös perspektiiviä päätöksentekoon kuntapolitiikassa. 

Idealinko kaikessa tekemisessä

Työni ja harrastukseni nivoutuvat monella tavalla yhteen. Näitä ovat esimerkiksi kiinteistöjen kehittäminen, maanjalostus ja osakesäästäminen. Nautin ideoimisesta ja ajattelusta kaikessa tekemisessä. Lukeminen avartaa, viihdyttää, antaa tietoa ja on monella tavalla tärkeä osa elämääni. Töiden ja harrastusten lisäksi opiskelen Hämeen Ammattikorkeakoulussa rakennusalaa. 

Luonteeltani koen olevani sosiaalinen, verkostoituva ja huumorintajuinen. En suhtaudu elämään liian tosikkomaisesti, sillä elämä on elämää hyvässä ja pahassa.